28. kesäkuuta 2015

SULATON LINTU JA MINTTUJÄÄTELÖÄ






Ompelin lapselleni linnun. Keksin tehdessäni linnulle tarinan, että se olis tiputellut sulkiaan niin paljon, että ne ovat muuttuneet vauvanvaatteeksi, sulkabodyksi. Lintu on lempeä, pehmeä, sydänlintu. Se rakastaa minttujäätelöä, siksi sillä on siivissään paljon jäätelöitä. Minttujäätelöstä tehdyt ovat myös lapsen housut. Housuissa on suuret, hauskat taskut, kuin jäätelötötteröiden tötteröt. Linnun pyrstössä on paljon jäätelöiden värisiä nauhoja, joilla lapsi saa leikkiä. Mutta kun housuissakin on nyöri...






Lapsesta parhain leikiteltävä nauha on housujen nyöri. Sitä on kiva maistella samalla, kun äiti esittelee linnun pyrstöä nauhoineen, joka ei saa lapsen huomiota ollenkaan. Tarina linnusta ei kiinnosta lasta. Hän on vasta vauva, hänestä parasta on köllöttely pehmeällä peitolla johon mintunvihreät housut maastoutuvat hienosti. Parasta on, kun äiti näyttää mallia kuinka linnun päälle voi laskea päänsä ja makoilla vauvan vieressä, lintu tyynynään. silloin vauva voi ryömiä äidin luo ja tarttua poskesta kiinni ja nauraa. Parasta on nousta konttausasentoon, heijata siinä eestaas, näyttää maailmalle, että kohta kontataan. Parasta on huomata kameran hihna ja ryömittävä seitsenkuisen supervauhdilla sitä kohti. Parasta on, kun äiti kiipeää kerrossängyn yläpedille ja huhuilee sieltä, että kukkuu - mahtavaa, äiti ei mennytkään vain käsiensä taa piiloon, vaan noin korkealle, vauva varmasti miettii! Vauvasta parasta on, kun äiti leikkii sen kanssa, ei se, että se äiti ompelee sille pehmoisen linnun, vaikka ei sitä tiedä vaikka joskus pehmeä lintukin olisi mieluisa. Juuri näin sen pitääkin olla.

*Vauvan vaatteet ja kankaat Metsolasta, blogiyhteistyö.

22. kesäkuuta 2015

PALLOJA, SYDÄMIÄ JA KULTATASSELEITA

Sain ideoida morsiamen kanssa hääjuhliin vähän myös viirinauhaa. Pastellisävyisiä kartonkeja, joista kaasot leikkelivät leikkurilla palloja ja saksilla sydämiä sekä morsian lisäksi leikkasi pari japanilaista sisustuslehteä palloiksi ja sydämiksi. Niiden sivujen värimaailmat teksteineenkin ovat sopivan seesteissävytteisiä ja rikkovat vähän sitä pastellista värimaailmaa. Näiden lisäksi keksittiin, just vähän uudenvuoden jälkeen, että kultalameestahan saisi tehtyä kunnon kimaltavat tasselit sinne sekaan. Onneksi vielä yhden ruokakaupan alehyllystä tammikuussa löytyi kultalameepaketteja. Ne ostivat sitten ne kaikki. 








Pallurat, sydämet ja kultatasselit morsian ommella hurrautti summittaisessa järjestyksessä ompelukoneella kahdeksi pitkäksi nauhaksi, jotka sitten kiinnitettiin juhlatilan kattoon. Puoji itsessään oli kaunis tila ja nauhaa oli juuri sopivasti tuomaan sinne ripaus hääparin näköistä tunnelmaa. Kultaiset tasselit heiluivat ihanasti, kun juhlaväki illan päälle nosti tanssijalkaa oikein kunnolla.  




21. kesäkuuta 2015

TAULU KARKKIBUFFETISSA




Herkkujen täyteisestä buffetista en ehtinyt ottaa kuvaa ollenkaan, mutta tästä taulusta sentään ehdin juhlia laittaessa. Morsian keksi tämän mainion tekstin maalattavaksi pieneen ilmoitusluontoiseen tauluun ja pari iltaa ennen häitä maalasin tämän. Tai ensin tein yhden toisen, mutta sitten vielä tämän paremman. Oli hauska hetki se, kun tätä tein. Istuimme äitini kanssa keittiössä, lapset nukkuivat jo, äiti ompeli häälahjapeiton pitsireunusta kiinni ja minä maalasin tätä ja samalla kehitin puhettani häihin. Äiti koekuunteli, hyväksyi ja kirjoitin muistikseni pienen puheenrungon. Ulkona hehkui vaalea kesäkuinen yö.


17. kesäkuuta 2015

KEPEÄ INFOTAULU


Tein häihin myös tällaisen suuren infotaulun. Pöydissä oli jokaisen kohdalla ohjelma- ja menulappunen, mutta joitain asioita hääpari halusi jakaa myös muuten tiedoksi vieraille. Aina ei kaasojen tai seremoniamestarin infoamat asiat jää mieleen tai menevät ohi korvien, joten päädyimme tekemään tallaisen taulun. Pohja on mustaa kapalevyä ja maalasin tekstit siihen suoraan akryylimaaleilla. Toki voisi vaikka lyijykynällä vähän mallailla, mutta itse jätin sen vaiheen pois. (Ylläri!) Liimasin lisäksi paperikukkia tuomaan vähän kolmiulotteisuutta.

Itse tykkään kyllä tässä taulussa siitä, että siinä ei ole mitään suurempaa ohjeistusta iltaan, kellontarkkaa aikataulua vaan se on ainoastaan hyvän mielen tuoja. Vaikka toki ohjaa parvelle ottamaan kuvat, jonne muuten ei välttämättä vieraat olisi osanneet mennä. Samoin se muistuttaa, ettei kannata ainakaan kotiin lähteä ennen kuin kimppu ja sukkanauha on nakattu. Varsinkin, jos on kohderyhmää, niin kuin itse olen. Niin, en saanut tällä kertaa kimppua, mutta löysin maasta yhden sinne tippuneen irtokukan, ehkä se ennustanee jostain romanssista kuitenkin... Kimppu lensi komeasti suoraan ystäväni kasvoille ja toivon hänelle kyllä sen myötä paljon rakkautta. Sukkanauhan nappasi komealla loikalla kaikkien miesten edestä enoni. Nuo ovat kyllä lempparinumeroitani häissä nuo nappaamisleikit!

16. kesäkuuta 2015

HÄÄLAHJAPEITTO VIRKATEN JA OMMELLEN




Minä, äitini ja morsiamen veljen vaimo eli bestmanin vaimo teimme hääparille lahjaksi yhdessä torkkupeiton. Tarkoituksena oli alunperin tehdä kokonaan virkattu viltti, mutta itse en kevään aikana ehtinyt edes virkkuukoukkua esille ottaa, joten päädyimmekin toisenlaiseen ratkaisuun. Minä ompelin tilkkupeiton rungon, äitini virkkasi reunapitsin ja morsiamen käly virkkasi isoäidinneliöitä, joista muodostuu peiton keskelle sydän. Yläosassa peittoa on Lokalista löytämäni mainio nauha, jossa on karjalanpiirakoiden perinteinen teko-ohje. Peitosta tuli kiva ja näpsäkkä, ja tiedän, että se tuli tarpeeseen, sillä heidän perheessään torkkuja on otettu vuosikausia tekemäni vauvan köllöttelypeiton alla.






15. kesäkuuta 2015

HÄÄVÄRITYSKIRJA LAPSILLE







Instagramin puolella minua seuraavat tietävätkin jo, että viime viikonloppuna juhlittiin veljeni häitä. Onnekseni sain olla mukana valmisteluissakin pitkin talvea ja kevättä ja tätä alkukesää. Whatsapp-viestit ja Pinterest-kuvat vaan vinkuivat, kun ideoita tulvi sekä morsiamelta, että välillä myös minulta heille. En muista tuliko tämä värityskirjan idea sieltä vai vaan taivaan tuulista, mutta ehdotuksen muistan heittäneeni, että sellaisen voisin häihin tehdä. Piirsin kuvia aika vapaasti ja lopputuloksenkin hääpari näki vasta paikkaa laitettaessa häitä edeltävänä päivänä ja hyvin kelpuuttivat. Mukana oli eläinhahmoja juhlatamineissaan ja vahingossa piirtelin myös tuttuja juhlavieraita tunnistettavin piirtein. 

Vihkosessa oli kuusi arkillista kuvia, joista kasasin A5-kokoisen kirjasen. Printtasin kuvat ihan kotona vain ja ompelin paperit keskeltä yhteen kirjamaiseen muotoon. Muistan, että äitini ompeli minulle tuollaisia ompelukoneella tehtyjä vihkoja ollessani lapsi. Lempeä kotikutoisuus sai näkyä. Värityskirjojen mukana jokaiselle lapselle nimetyssä puuhapussissa tuli mukana tietysti myös muutama puuväri. Oli mukava nähdä, että lapset eivät tuntuneet tylsistyvän odotteluun, jota häissä kuitenkin aina vähän on, kun värityskirjaa sai väritellä ja sinne piirrellä omia kuvia. Olipa mukana kaksi pientä ristikkoakin, joista toisessa tyttäreni kylläkin huomasi virheen, joka sitten hääjuhlassa vain nauratti! 



8. kesäkuuta 2015

LETTIMEKOSSA

Vähänhän se on rytyssä autossa istumisesta ja sohvalla rönöttämisestä. Tahrojakin on, koska olenhan puolivuotiaan vauvan äiti. Taisi se pari päivää kulkea repun pohjallakin varavaatteena, jos satun palelemaan yllättävästi kesäkuisessa lomasäässä. Kaikki tämä siksi, että lettimekko on aikas ihana ja ollut jo paljon käytössä. Tämä oma versioni on kapeampi ja lyhyempi kuin aiemmin kuvissa esiintynyt ystävän mekko, koska kankaan menekki olikin siinä mekon leveysmäärässä hitusen suurempi ja kangashan pitää käyttäää mahdollisimman taloudellisesti. Siinä sitä sitte seisoskellaan, lomameitsie morjenttes!




Lettikangas Vimma / Pisarakangas Metsola

4. kesäkuuta 2015

KAIKKI MITÄ TARVIIT ON JÄTSKI





Tässä kesähelteitä odottellessa olen lähes joka kauppareissulla ostanut itselleni jäätelön. Jotenkin kai huomaamattani houkutellakseni kesää lähemmäksi. Siitä intoutuneena tein tämän akvarellimaalauksen. Muistuttamaan siitä, että kesällä voi aina pikkasen enemmän relata ja ottaa kevyemmin kuin muulloin. Olipa hellettä tai ei. Säätilalle kun ei kuitenkaan mitään voi.


Jäätelöhimolle sen sijaan voi! Rakas ystäväni, lahjakas, lumoava ja ihana Vaneljan Virpi, on juuri julkaissut Kind Ice Cream -jäätelökirjan. Se on e-kirja eli superhelposti hankittavissa ja pelkkien kuvien katseleminen saa huokailemaan ihastuksesta. Saapa nähdä mitä sitten, kun aletaan jätskintekohommiin. Vaikuttaa nimittäin äärimmäisen herkullisilta ohjeilta. Ja tiiättekö, olen kyllä todella ylpeä tuosta maailmaa valloittavasta ystävästä. Ensi yönä pidetään nimittäin peukkuja, sillä Virpi on juuri parhaillaan New Yorkissa Saveur-gaalassa, jossa on ehdolla. Ihan mahtavaa!

Tänään satuin lukemaan Virpistä myös haastattelun, jossa hän kertoi, että ei pelkää kehua hyviä ruokaohjeitaan. Mää oon aivan samaan mieltä! Aina saa ja pitää kehua omia juttujaan, jos itse tuntee onnistuneensa niissä. Että tässä kun kehun Virpin ihanaa kirjaa, niin kerron myös sen, että minusta tuosta omasta jätskiteoksestanikin tuli ihana. Siitä vois kans tekasta printtejä ja valloittaa maailmaa Virpin perässä vaikka jäätelöjulistetyttönä. 

Hei kehukaa itseänne, toisianne ja syökää ja tehkää ihania jäätelöitä! Ihan kohta on helteet, mää tiiän, sen verran luotan säärouvaan!




31. toukokuuta 2015

SYDÄNHOUSUT


Innostuin ompelemaan vielä toisetkin housut, kun seuralaiseni tänään niin rauhassa leikki vieressä eikä vaatinut äitiään leikittämään. Kangas on lettikankaan tavoin myös Vimman. Aplikoin sydämet sääriin tiheällä siksakilla ja muistin taas, etten oikein pidä tiheästä siksakista. Tein joskus aplikointeja niin paljon, että vielä ei ole tullut niiden aika minun elämässäni takaisin. Siitä huolimatta, housuista tuli söpöt ja omistajansa oli oikein hurmaavana ne jalassa paksuun peittoon uppoutuneena. Häntä ei paljon tiheät siksakin häiritse saatika haittaa.


30. toukokuuta 2015

VAUVAN HOUSUT KAAVOINEEN PÄIVINEEN

Kun meidän aikuisten mekot oli tehty, ei uni tullut silmään. Leikkasin siinä sitten illan päälle lettikankaasta vielä vauvalle housut. Käytin erityistaitoani, eli summanmutikassa kaavoittamista ja tsadaa, onnistuin melko hyvin! Housut ovat just eikä melkein mun mieleen, korkeahkot, pussimaiset, mutta vyötäröltä napakat, että pysyvät jalassa ilman kuminauhaa ja kaposet lahkeet. Hassutteluksi näihin housuihin tuli, kuten tänään yksi tuttava tokaisi, pikkuiset siivet. En vaan pysty ompelemaan pelkkiä housuja, siksi nämä siivekkeet.



Hienosti noissa housuissa ainakin maastoutuu tuohon köllöttelypeittoon. Kuvissa näkyy myös mun yöntunteina oikein hyvä ajatus, merkki takasaumaan, etta tietää kumpi puoli housuista on eteen ja kumpi taakse. Se hieno ysäriläinen, puuvillainen kynäkuvioinen nauhanpätkä tulla tupsahtikin housujen ulkopuolelle. Turhaa olis ollu purkaa, kun ihan hauskahan se tuossa on. No mutta, ei sillä väliä, nyt ainakin tietää, että se on taakse se puoli.



Seuraavaksi tajusin, että housuista olis hyvä olla kaava tallessa. Ajatus lähti juoksemaan, ideat mylvimään ja tuli kirkas ajatus - pim! Nimittäin maalatut kaavat! Niin, maalatut kaavat, ne ovat ehkä yksi mahtavimpia ideioita, joita olen ikinä keksinyt. Mikä mahtava konsepti, ensin piirrän kaavan, ompelen vaatteen ja sen jälkeen maalaan kaavan akvarellein paperille. Tästä se jatkuisi vielä ompeluohjeella, mutta sen aika on ehkä myöhemmin, mikäli alan jakamaan kaavoja helpommin pdf:nä. Vauvan housujen kaava tässä siis olkaat hyvät nyt joka tapauksessa! Ihan pikkiriikkisen lähti käsistä, mutta vitsit että oon innoissani tästä! Vielä yks huutomerkki!