21. heinäkuuta 2014

PYYKKIPÄIVÄ











Jokakesäiseen tapaan tänään taas pidettiin pesupäivä pehmoille. Nämä tyypit tosin olivat olleet varastossa koko pitkän talven, mutta varmasti juuri siitä syystä jälleennäkeminen lasten kanssa ja hillitön pesuoperaatio oli niin mieluisa. Jokaista pehmoa oli kuulema ollut ikävä... Veikkaan, ettei montaakaan oltu edes muistettu. Nyt tosin ensimmäistä kertaa tyttö totesi, että on todella iloinen, että meillä on niin paljon äidin tekemiä pehmoja ja että ne ovat ne arvokkaimmat.

Muistatteko muuten noista pehmoista monta? Aika moni on vuosien saatossa esitelty täällä blogissa. Ihanaa, että ovat meillä tallessa ja saavat arvostusta. Olen iloinen.

14. heinäkuuta 2014

KANGASAJATUKSISTA SE SITTEN LÄHTI

Oon tässä muutaman kuukauden muhinut ajatusta uudesta päiväpeitosta, vaikka tuo vanhakin on ihan kiva, mutta se passasi edelliseen kotiin silti paremmin. Jos teen uuden päiväpeiton, tarvitsen tietysti (!) myös uuden torkkupeiton, koska sänky ja sohva ja torkkuilu tapahtuu samassa tilassa. Vanha torkkupeitto on enemmän kuin ihana, mutta uusihan voisi olla vieläkin ihanampi. Ja uudet peitothan luonnollisesti tarvivat uudet tyynyt, mutta se olis noiden isompien töiden jälkeen pikkujuttu! No, olen jo päässyt siihen vaiheeseen, että kankaita projektiin on valittu. Langatkin ajattelin käydä sillä silmällä läpi, raa'asti purkaa keskeneräisyydetkin, jos sille näyttää. Mukavaa on, kun pää täyttyy ideoista ja jos ne ovat riittävän ihania, ne myös valmistuvat.









TAKKI KAUPAN!

Siivoilin tuossa roikkokaappia ja vastaan tuli tämä ihana, neonkeltavuorinen takki, jonka tein toissasyksynä. Olen käyttänyt takkia harmillisen vähän (käytönjälkiä ei ole), enkä enää taida siihen mahtuakaan, joten mikäli jotakuta kiinnostaa on se kaupan. Materiaali on puuvillatwilliä, on erityisen kiva syystakki. Vuori on neonkeltainen. Taskut on. Ihana ihana suuri huppu, jonka alle sujahtaa. Malli muuten yläosasta, kuten kuvasta näkyy, mukavan tyköistuva, helma mahtavan pussihtava. Koko noin XS-S. Laittakaa sähköpostia, jos kiinnostaa, osoite on tuossa sivupalkissa. Lähtöhinta 100e, eniten tarjonneelle sunnuntai-iltaan mennessä lähtee tämä harmaa takki odottelemaan syksyä.







13. heinäkuuta 2014

TIIKERILIPPIS





Kun tytöt saivat tunikat ja puserot, sai elämäni pieni mies tiikerilippiksen. Kangas on vanhaa Ivana Helsinkiä ja tiikerikuosia tietty, siitä poikani tykkää. Vrrrräyh, aikas hieno ja suosittu lakki siitä tulikin!

12. heinäkuuta 2014

IHANAT SERKUKSET





Halusin yllättää serkuskatraan hauskasti ja kesäisesti oli ensimmäinen ajatukseni. Tein kaikille tytöille samanlaiset kesälakit, mutta sitten päätin että teen vielä kesätunikatkin. Ystävältä saatu iso pala ohkasta ruusukangasta oli oikein hyvä kangasvalinta tähän työhön. Tytöt tykkäsivät ja varsinkin pienimmän pusero oli erityisen kaunis ja erilainen kuin tunikat, siinä on selkämyksessä värikäs nappirivistö, mutta en muistanut kuvata sitä ollenkaan. Ja itse tytöt kuvattavina vilkkaina kesäpäivinä ei ollut helpoin homma. Tai se, että minä muistaisin heidät kuvata. Elettiin elämää enemmän. Ihania tyttöjä ja poika!



18. kesäkuuta 2014

KESÄTUNIKOITA, PUSEROITA, MEKKOJA





Vapaa aplikointi on kyllä mun laji. Näitä on niin kiva tehdä, että! Nyt on monilla tyttösillä uudet kesäyläosat ja ihanat kisut rinnuksilla.

Leppoisaa ja mukavaa juhannusta kaikille! Syökää makkaraa, tehkää kukkaseppeleitä, pulahtakaa saunasta järveen, soudelkaa, suudelkaa ja nauttikaa ihanasta kesästä, vaikka satais lunta!

Eiku määpä kerron vielä yhen tarinan miksen koe lumisadetta juhannusviikolla yhtään oudoksi. Yhdessä isäni kokoamassa lapsuuteni valokuva-albumissa (jonka aihe oli Tiina 1-1,5v) on kuva juhannukselta 1981. Mummulan pihassa olleen beigen Volvon päällä ja maassa, nurmikolla, puissa on kunnon valkoinen kerros lunta. Koko lapsuuden ja elämäni ajan olen tuon kuvan kohdannut sen ruskean FOTO-kirjan kansien välissä. Se on ollut aina siis aivan tavallinen juhannuskuva. Nauttikaa ja olkaa! Minäkin.

9. kesäkuuta 2014

IHANAT KESÄLAKIT


Aloin tehdä kukkakankaasta tytölle kesälakkia, kun keksin, että kangasmaalejahan vois kans hyödyntää. Otin ekan vastaantulleen pensselin, hain pumpulipuikon ja aloin hommiin. Ei siis suunnitelmia sen kummemmin, annoin vaan mennä! (lempityylini toimia!) Ja niin oli pian lakin kaavakappaleet maalattu täyteen siveltimen ja pumpulipuikon vedoin. Ompelukone ja saumuri surisi koko eilisen ja tein nämä kesälakit välityönä isompia juttuja tehdessä. Vähän jännitti, tykkäävätkö lapset, mutta se oli turhaa. Ne rakastuivat näihin!







26. toukokuuta 2014

SITTENKIN KEVÄTJUHLAMEKKO



Niinhän siinä kävi, että kevätjuhlatunika haluttiin laittaa päälle ensin ystävän juhliin, sitten päiväkotiin ja sitten mää halusinkin jo tehdä mekon. Yötä myöten juhlia edeltävänä iltana tein. Yksivuotislahjaksi saadut Intian silkkikangastuliaiset kummitädiltäkin tulivat vihdoin käyttöön. Seuraavana päivänä onnellinen tyttö vastaanotti esikoulutodistuksen ja minä itkeä vollotin, onnesta, ilosta, haikeudesta ja kaikesta! Siitä että mulla on nuin mahottoman ihana tytär!


PS. Innostuin noista hassuista hahmoista näissä vaatteissa niin, että teen pienen sarjan tyttöjen kesätunikoita! Oon niin innoissani!

17. toukokuuta 2014

KEVÄTJUHLATUNIKA

Aamu valkeni tänään niin kauniina, ihanana kesäisenä, lämpömittarin lukemat kohosivat, ulkoa kuului elämän ääniä. Samaan aikaan mulla iski ajatus siitä, millaisen kevätjuhlavaatteen haluan tytölle. Sievinä aamuina mieleni on otollinen tämän kaltaiselle pohdinnalle. Tuumasta toimeen, kankaat kaapista ulos, kaavat lattialle ja hommiin. Pari, kolmisen tuntia siinä vierähti, ja kun tunika oli valmis, ei päivä ollut vielä pitkälläkään ja ehdittiin koko perhe ulos nauttimaan päivästä ja monta tuntia siellä menikin jäätelöä syöden, kiviä veteen heitellen ja katuliiduilla piirrellen.


Kaavan tunikaan löysin Ottobren jostain vuoden 2009 lehdestä. Kangas on viime kesänä palalaarista itselleni ostama housukangas. Tilkut nallemaiseen hahmoon ovat mitä sattuu, monenlaista tarinaa on niiden takana. Yhden kankaan ostin vuosia sitten ja samana iltana, kun kangaspalan olin ostanut, katsoin teeveestä Täydellisiä Naisia ja jollain oli jossain kohtauksessa samasta kankaasta pusero. Nahkapalat ovat pehmoisista nahkahousuista, joissa näytin liikaa motoristilta, joten housut ovat päätyivät ompeluhommiin ilman yhtään käyttökertaa. Korvissa on valkoista pellavaa, joissa on tytön itsepiirtämät Eiffel-tornin jalat painettuna kankaalle. Aplikaatiokuvio eli tuo nalle on ommeltu miehustaan ihan vain suoralla ompeleella ilman mitään tuki- tai liimakankaita. Reunat saavat repsottaa rosoisesti. Käsinpesun ajattelin tälle vaatteelle kuitenkin, kun on noita pieniä nahkaisia yksityiskohtiakin. 




Tunika on kuulema niin ihanan pehmeä päällä, että se varattiin koko ensi viikoksi päiväkotiin. Että juhlitaan niitä kevätjuhlia koko viikko sitten!


PS. Pakko vielä palata aurinkoiseen säähän ja siihen, että joskus joillain voi tulla huono omatunto siitä, että on nättinä päivänä sisällä. Minä oon kyllä sitä ihmislaatua, että musta on aivan fine pysytellä kauniina päivinä koko päivä sisälläkin, jos sille tuntuu. Fiilis se on aurinkoinen sielläkin. Varsinkin jos on sitä sorttia, joka ei ikinä sulje verhoja.

13. toukokuuta 2014

KAKSIKYMMENTÄ TAULUA MYÖHEMMIN / 25


Tämä on jo aiemmin tekemäni työn isosisko. Tykkäsin siitä pienestä samalla viestillä olleesta taulusta tosi paljon, mutta annoin sen lahjaksi, joten tein itselleni uuden. Tätä tehdessä olen katsonut elokuvan seikkailijasta, joka halusi kovasti erämaahan, surffielokuvan, jossa soi Offspring ja joka sai suuren hymyn huulille ja tv-sarjan huikeita maisemia Uudesta Seelannista. Hienojen maisemien tanssimiskehoitustaulu! Että kuulkaas, elekää kävelkö, tanssikaa beibet!