28. tammikuuta 2015

ISOSISKON + PIKKUISIMMAN VELIPOJAN







Uudet villasukat nimittäin! Pehmeästä, eikä varmasti kutittavasta merinovillalangasta. Isosiskolle noin kokoa 30 ja pikkuveljelle ehkä semmonen koko 15. Neulematkalla puikotkin vääntyivät lopullisesti niin, ettei niistä enää suoriksi ole, mutta ei se haittaa ja langanpätkäkasasta tuli suuri ja hieno. Tässä ovat tämän talven villasukat. Kiitos villasukkainto!






PS. Blogini täytti toissapäivänä 8 (kahdeksan!) vuotta! Aika vau!


17. tammikuuta 2015

VUODEN ENSIMMÄINEN SUKKAPARI




Mulla on selvästikin sellainen elämänrytmi, että näinä pakkaskuukausina teen villasukat itselleni. En saa koskaan vanhoja sukkia puhki, ehkä pesussa vähän huovutan, mutta jokatalvinen juttu nuo pitkävartiset kirjoneulesukat näköjään ovat. Tänä vuonna pysyin kaulahuivin kanssa samoissa kuvioissa. Värit ovat erit, koska jämälangoista tein nämäkin. On mukavaa, kun lankalaatikko menee pian jo ihan sievästi soljuen kiinni.

Silmukoita oli nelosen puikoille alussa 50, nilkan kohdalla kavensin kaksi silmukkaa pois ja loppusukat teinkin sillä silmukkamäärällä. Kantapään tein tiimalasityyliin, se on ehkä tän hetkinen suosikkini. Sukkia tehdessä katselin suomalaista sairaalasarjaa, istuin yksikseni keittiössä lasten nukahdettua, kuuntelin musiikkia josta tuli mieleen tosi mukavia muistoja ja ihana ihminen, haaveilin siitä, että joskus olen sellaisella matkalla, missä isoin ongelma on, että uisko meressä vai uima-altaassa.




13. tammikuuta 2015

TALVEN OVIKORISTEET




En ole tainnut muistaa esitellä meidän oven uusinta koristelua vielä. En oo kauhean hyvä pysymään ajantasalla niiden kanssa, meillä oli aiemmin maalatut puiden lehdet syksystä pitkälle kevääseen, ja viimeksi kimallehöyhenet ja -sulat kesän yli lähes jouluun. Nyt tein nämä puuvillalankatasselit kultakoristein jouluksi, mutta saavat siinä olla vielä pitkään. Hauskan liukuvärin tein upottamalla märäksi kasteltujen tupsujen päät KoolAid-mehuun. Ovat vaan sen verran painavia, että on pitänyt useampaan otteeseen lisätä teippiä pitämään nauhaa kiinni ovessa. Ilahdun oven koristelusta kyllä aina kotiin tullessa ja arvatkaas, on muuten loppunut mainospostin tulo aivan kokonaan, kun laitoin tuon kissatarran oveen mainoksista kiittääkseni.





12. tammikuuta 2015

KIITÄN, TÄSSÄ OVAT SUOSIKKINNE


Suurkiitos kaikille joulukalenteriarvonnassa suosikkinsa kertoneille. Suoritin ääntenlaskun ja kuvassa ovat neljä eniten ääniä saanutta. Tonttu ja porsas olivat myös omia suosikkejani, kaksi muuta vähän yllättivät suosiollaan, sillä ne olivat ensimmäiset tekemäni ja niistä se ajatus oikeastaan vasta sitten lähti. Arvonnassa onni suosi Epäonnista Puutarhuria (lähetyisitkö sähköpostitse!), hänelle lähtee yllätyskirje, joka sisältää joulukalenterikuvia odottamaan ensi joulua. 


11. tammikuuta 2015

PÄÄLLISET X 2



Sain lainaan ystävän sitterin vauvalle ja tietty tekasin siihen uuden päällisen. Jotain yksväristä ees toiselle puolelle oli suunnitelma. Toteutus oli kirjavaa ja vähän vähemmän kirjava toiselle, koska päädyin kangasostoille Marimekkoon (enkä sieltä koskaan niitä hillittyjä valitse) (onko niitä ees?). Kummatkin puolet on tosi kivat, sopivasti erilaiset. En oikein tiiä kummasta tykkään enemmän, ehkä tuosta hailakanvaaleanpunaisesta harmain sivellinvedoin, koska vaaleanpunainen vetoaa muhun aina, vaikka värikkäämpikin on hauska. Kolmannen lapsen kohdalla tuolla päällisellä ei enää olekaan niin justiisa, kunhan on sievä ja sitä nuo molemmat ovat. Kumpi on sun suosikkisi?

Sitteri on perinteinen BabyBjörnin malli, josta päällinen irtoaa pesuun todella helposti. Piirsin siitä kappaleiden kaavat suoraan ja jätin pienet aukot nappien kohdalle. Käytössä jätän vanhan päällisen uuden alle, joten napit on helppo hyödyntää käytössä vetämällä ne reijistä läpi ja näin pääsee todella helpolla. Eikä päällistä tarvitse enempää tukea eikä pehmustaa, kun se vanha on jo valmiina siellä alla. 50 minuuttia kesti kaikenkaikkiaan päällisen kaavojen piirtäminen, kankaan leikkuu ja ompelu.






6. tammikuuta 2015

UNIPUPU



Ommella hurautin pehmeän, simppelin ja littanan unikaverin vauvalle. Korvat on neonkeltaiset, jotka muuten loistivat hienosti hämärässä huoneessa. Taakse kirjoin vauvan nimen. Toivottavasti tästä tulisi rakas. Ainakin se on nukkunut vauvan vieressä jo muutaman yön aivan hyvin.


Ja unipupustaan onnellinen lapsi:





5. tammikuuta 2015

VIIME VUONNA MÄÄ...

...en olis osannut tammikuussa arvata, miten seuraava tammikuu alkaa, mutta kukapa osais ja sepä tässä elämässä onki niin hienoa. Viime vuosi oli myllerrysten vuosi, mutta silti aivan hyvä, leppoisakin välillä ja lämmin ja aurinkoinen, ainakin jos kuvia katsoo. Tein käsitöitäkin jonkun verran, mutta paras aikaansaannos tuli marraskuussa, kun beibi beibilöinen syntyi. Hän on niin hurmaava tapaus. Tyttö ompeli, maalaili ja kirjoi kanssani monta kertaa ja pojan kanssa piirrettiin kyllä ihan hirmuiset määrät yhdessä. En mää oikein muuten osaa summata vuotta, kuin että on ihanaa olla noiden kolmen lapsen äiti. Olen kiitollinen kaikesta. 







Tämän huikean juhlahatun teki ystäväni Tanja.











































Tänä vuonna haluan piirrellä vieläkin pidemmän ruutuhyppelyn kuin viime vuonna (273 ruutua), kirjoittaa ja piirtää kirjan, neuloa villasukat ja tehdä jokaiselle lapselleni valastyynyn. Onnellista vuotta 2015 minulle ja sinulle!