31. heinäkuuta 2015

IHANAT JÄTSKIPÄÄT


Aivan ei oo menny tää kesä jäätelöä syöden, eikä siitä sen enempää, tiedätte kyllä, mutta ainakin on ollut tarve päähineille. Siitäpä intoutuneena ja tuon hienon Metsolan jäätelökankaan hyödyntäen hurautin tässä muutamana iltana serkuskatraalle kesäyllätykset. Laitoin niihin pienet neonkeltaiset kangastupsut ja kirjoin takasaumoihin lasten nimet. Kaavana käytin Noshin ilmaista lippapipon kaavaa. Voi vitsit, miten olivatkaan lapset pipoista iloissansa! Eskimojäätelöt maistuivat ja jättisaippuakuplien perässä oli hyvä juosta. Tästä kohti elokuuta ja intiaanikesää!







* Jäätelökangas saatu blogiyhteistyön kautta Metsolalta



29. heinäkuuta 2015

HÄÄBINGO



Meinasipas unohtua vielä yksi hääjuttu kesäkuulta. Sain siis myös iloisen tehtävän pitää bingon häissä. Päädyimme (tai hääpari päätyi!) pohdintojen jälkeen tähän systeemiin, että pöydissä on valmiiksi kupongit, joita täytellään illan mittaan, eikä niin, että pitäisin erikseen bingon ohjelmanumerona. Tiedoksi siis teille, ketkä ette ehkä ole lukeneet blogiani pidempään, että olen melkoinen bingoemäntä, lähestulkoon juhlissa kuin juhlissa. Tällä kertaa hieman toisin.

Kuponkeja oli neljää erilaista, ja ne odottivat jokaisen paikalla pöytiin saavuttaessa. Niissä oli melko perinteisiä hääbingoissa tutuiksi tulleita kohtia, mutta ehkä niihin jotain kivaa ekstraa teki se, että laput olivat käsinkirjoitetut. Jos jotain tekisin tässä hääbingossa uusiksi, niin sen, että lappuihin pitäisi kirjoittaa muistutus, että peli alkaa vasta, kun pöytiin istahdetaan, eikä hetkeä aiemmin tapahtunutta suudelmaa tai kenkien pois nakkaamista lasketa. Mutta silti, tämä on itselleni yksi mieluisimmista ohjelmanumeroista hääjuhlissa. 


26. heinäkuuta 2015

KETTU JA MERI




Olen alkanut maalata taas. Se on ihanaa. Niin on myös akvarellit, ryijyt, villasukat, vauvanpipot, tilkkutäkki ja vauvakirjapiirustus. Kettu ja meri näyttää ihanalta yhdessä, mutta tämmösellä kotiäidillä oli niin kiire, että nää ehti kuvata vain näin, kun seinässä oli yksi koukku siellä täällä.

KYLPYHUONEENMATTO



Joskus käy niin, että idea pompsahtaa silmille ihan tuosta vaan, varoittamatta. Tämä maton kanssa kävi niin. Olin menossa hakemaan kylpyhuoneesta hiusharjaa, kun vanhaa mattoa katsellessa sain ajatuksen uuteen. Pelkkiä valkoisia kankaita, erilaisia pintoja, luonnonmateriaalia. Olin tunti tämän jälkeen kangaskaupan ovella toteamassa, että se on jo kiinni. Toisella kertaa sitten onnistuin aukioloaikojen puitteissa ja löysin mainiot kankaat. Kahta erilaista vohvelikangasta, paksua froteeta, jämäkkää pellavaa ja kotimaista ribbitrikoota.



Matto koostuu suorakulman mallisista paloista ja väleissä on joko puoliympyröitä tai matonkuteenpätkiä (niistä kiitos Kaisalle ja työhuoneensa tursuavalle lankakorille!) tuomassa siihen vähän elävyyttä. Sitä tarvitaan siksi, että matto olisi kylpyhuoneessa enemmän vauvan mieleen kuin vaikka suihkukaivonkansi. Toistaiseksi, kun matto on ollut käytössä kolme päivää, ei vauva ole ollut huomaavinaankaan äitinsä hienoa ideaa. Sen sijaan lomamatkalta saapunut isoveli meni kylppäriin ja huudahti "täällä on äiti tosi ihana uus matto!".

17. heinäkuuta 2015

KUN MIISU OLI VIISI

Löysin vintistä laatikon, joka oli täynnä piirustuksia kolmisen vuoden takaa. Tiedän varastossa olevan toisenkin samanmoisen laatikon. Välillä laatikot nähdessäni mietin, että onko niissä laatikoissa mitään tolkkua, varsinkin kun ne paperit on heitetty laatikkoon muutossa vain siksi, etten vain ole käynyt niitä läpi ja säästänyt muutamaa mielestäni parasta tai kivaa tai koskettavaa. No, kun päädyn miettimään asiaa, niin tajuan myös, että on varastossa paljon muutakin, mitä ei tarvitsisi niin säästää ja jotka eivät ole niin arvokkaita kuin nuo lasten piirustukset. Eilen otin toisen laatikon ja kävin ne läpi, heitin ison osan pois, keräsin tyhjät (!) paperit talteen ja huipuimmat siirsin omaan muovilaatikkoonsa. Lisäksi leikkasin muutamasta piirustuksesta kuvat pienemmiksi ja järjestin uuden, hauskan jääkaappinäyttelyn. En malta odottaa, että töiden tekijä saapuu ja näkee ne, sillä veikkaan, että kahdeksanvuotias ei muista tarkalleen mitä on piirrellyt viisivuotiaana. Siinä riittää myös pohdittavaa, miksi ja miten on piirtänyt mitäkin. Aihealueita oli laidasta laitaan, ihan hirmuisesti tietopläjäyksiä erilaisista aiheista, planeetoista, kulkuvälineistä, kissaroduista, liikennesäännöistä, hedelmistä... Tunteita oli käsitelty myös, oli suuttumusta, surua ja rakkautta. Hauskaa myös, että monissa piirustuksissa oli tytön itsekirjoittamaa tekstiä. Tuplakonsonanttien puutteet ja väärinpäin olevat kirjaimet varmasti naurattavat tekijää itseään.

Näyttelyn nimi on Kun Miisu oli viisi. Olkaa hyvät!








3. heinäkuuta 2015

MAKAROONIA JA STRÖSSELIÄ

Maalasin tytön valkoiseen puuvillamekkoon makarooneja ja strösseleitä. Taidan jatkaa hommaa tänäkin iltana, mutta aivan hyvä aloitus, sanoisin!



28. kesäkuuta 2015

SULATON LINTU JA MINTTUJÄÄTELÖÄ






Ompelin lapselleni linnun. Keksin tehdessäni linnulle tarinan, että se olis tiputellut sulkiaan niin paljon, että ne ovat muuttuneet vauvanvaatteeksi, sulkabodyksi. Lintu on lempeä, pehmeä, sydänlintu. Se rakastaa minttujäätelöä, siksi sillä on siivissään paljon jäätelöitä. Minttujäätelöstä tehdyt ovat myös lapsen housut. Housuissa on suuret, hauskat taskut, kuin jäätelötötteröiden tötteröt. Linnun pyrstössä on paljon jäätelöiden värisiä nauhoja, joilla lapsi saa leikkiä. Mutta kun housuissakin on nyöri...






Lapsesta parhain leikiteltävä nauha on housujen nyöri. Sitä on kiva maistella samalla, kun äiti esittelee linnun pyrstöä nauhoineen, joka ei saa lapsen huomiota ollenkaan. Tarina linnusta ei kiinnosta lasta. Hän on vasta vauva, hänestä parasta on köllöttely pehmeällä peitolla johon mintunvihreät housut maastoutuvat hienosti. Parasta on, kun äiti näyttää mallia kuinka linnun päälle voi laskea päänsä ja makoilla vauvan vieressä, lintu tyynynään. silloin vauva voi ryömiä äidin luo ja tarttua poskesta kiinni ja nauraa. Parasta on nousta konttausasentoon, heijata siinä eestaas, näyttää maailmalle, että kohta kontataan. Parasta on huomata kameran hihna ja ryömittävä seitsenkuisen supervauhdilla sitä kohti. Parasta on, kun äiti kiipeää kerrossängyn yläpedille ja huhuilee sieltä, että kukkuu - mahtavaa, äiti ei mennytkään vain käsiensä taa piiloon, vaan noin korkealle, vauva varmasti miettii! Vauvasta parasta on, kun äiti leikkii sen kanssa, ei se, että se äiti ompelee sille pehmoisen linnun, vaikka ei sitä tiedä vaikka joskus pehmeä lintukin olisi mieluisa. Juuri näin sen pitääkin olla.

*Vauvan vaatteet ja kankaat Metsolasta, blogiyhteistyö.

22. kesäkuuta 2015

PALLOJA, SYDÄMIÄ JA KULTATASSELEITA

Sain ideoida morsiamen kanssa hääjuhliin vähän myös viirinauhaa. Pastellisävyisiä kartonkeja, joista kaasot leikkelivät leikkurilla palloja ja saksilla sydämiä sekä morsian lisäksi leikkasi pari japanilaista sisustuslehteä palloiksi ja sydämiksi. Niiden sivujen värimaailmat teksteineenkin ovat sopivan seesteissävytteisiä ja rikkovat vähän sitä pastellista värimaailmaa. Näiden lisäksi keksittiin, just vähän uudenvuoden jälkeen, että kultalameestahan saisi tehtyä kunnon kimaltavat tasselit sinne sekaan. Onneksi vielä yhden ruokakaupan alehyllystä tammikuussa löytyi kultalameepaketteja. Ne ostivat sitten ne kaikki. 








Pallurat, sydämet ja kultatasselit morsian ommella hurrautti summittaisessa järjestyksessä ompelukoneella kahdeksi pitkäksi nauhaksi, jotka sitten kiinnitettiin juhlatilan kattoon. Puoji itsessään oli kaunis tila ja nauhaa oli juuri sopivasti tuomaan sinne ripaus hääparin näköistä tunnelmaa. Kultaiset tasselit heiluivat ihanasti, kun juhlaväki illan päälle nosti tanssijalkaa oikein kunnolla.  




21. kesäkuuta 2015

TAULU KARKKIBUFFETISSA




Herkkujen täyteisestä buffetista en ehtinyt ottaa kuvaa ollenkaan, mutta tästä taulusta sentään ehdin juhlia laittaessa. Morsian keksi tämän mainion tekstin maalattavaksi pieneen ilmoitusluontoiseen tauluun ja pari iltaa ennen häitä maalasin tämän. Tai ensin tein yhden toisen, mutta sitten vielä tämän paremman. Oli hauska hetki se, kun tätä tein. Istuimme äitini kanssa keittiössä, lapset nukkuivat jo, äiti ompeli häälahjapeiton pitsireunusta kiinni ja minä maalasin tätä ja samalla kehitin puhettani häihin. Äiti koekuunteli, hyväksyi ja kirjoitin muistikseni pienen puheenrungon. Ulkona hehkui vaalea kesäkuinen yö.


17. kesäkuuta 2015

KEPEÄ INFOTAULU


Tein häihin myös tällaisen suuren infotaulun. Pöydissä oli jokaisen kohdalla ohjelma- ja menulappunen, mutta joitain asioita hääpari halusi jakaa myös muuten tiedoksi vieraille. Aina ei kaasojen tai seremoniamestarin infoamat asiat jää mieleen tai menevät ohi korvien, joten päädyimme tekemään tallaisen taulun. Pohja on mustaa kapalevyä ja maalasin tekstit siihen suoraan akryylimaaleilla. Toki voisi vaikka lyijykynällä vähän mallailla, mutta itse jätin sen vaiheen pois. (Ylläri!) Liimasin lisäksi paperikukkia tuomaan vähän kolmiulotteisuutta.

Itse tykkään kyllä tässä taulussa siitä, että siinä ei ole mitään suurempaa ohjeistusta iltaan, kellontarkkaa aikataulua vaan se on ainoastaan hyvän mielen tuoja. Vaikka toki ohjaa parvelle ottamaan kuvat, jonne muuten ei välttämättä vieraat olisi osanneet mennä. Samoin se muistuttaa, ettei kannata ainakaan kotiin lähteä ennen kuin kimppu ja sukkanauha on nakattu. Varsinkin, jos on kohderyhmää, niin kuin itse olen. Niin, en saanut tällä kertaa kimppua, mutta löysin maasta yhden sinne tippuneen irtokukan, ehkä se ennustanee jostain romanssista kuitenkin... Kimppu lensi komeasti suoraan ystäväni kasvoille ja toivon hänelle kyllä sen myötä paljon rakkautta. Sukkanauhan nappasi komealla loikalla kaikkien miesten edestä enoni. Nuo ovat kyllä lempparinumeroitani häissä nuo nappaamisleikit!